Pertti Vallittu

Diplomi-insinöörejä tarvitaan Varsinais-Suomessa

Viimeisen vuoden aikana Varsinais-Suomeen syntyi noin puolet kaikista Suomen uusista työpaikoista. Varsinais-Suomi tunnetaan mm. telakka- ja autoteollisuudestaan.

Pelkästään Meyerin telakalla tullaan muutaman vuoden aikana yli kaksinkertaistamaan työntekijöiden määrä jo tehtyjen tilausten valossa, 7000 työntekijästä 15 000 työntekijään. Kun tarkastellaan esim. Turun telakan vaikutusta koko maan taloudelle, koituu sen tuomasta taloudellisesta hyödystä miltei 40 % pääkaupunkiseudulle.

Vakava uhka talouden kasvulle Varsinais-Suomessa on osaavan työvoiman puute. Muutaman vuoden kuluessa tarvitaan alueelle noin 800 insinööriä lisää. Ratkaisuksi tarjottu verkkoyliopisto tuottaisi parhaimmillaankin vain pienen osan tästä. Miksi sitten Turkuun ei saada riittävää määrää diplomi-insinöörien kone- ja automatiikka-alan koulutusta? Tämän järjestämiseen tarvittaisiin pelkästään lupa, ei edes lisärahoitusta, kuten esim. Helsinkiin hiljattain perustetun taloustieteen huippuyksikön tapauksessa.

Varsinais-Suomessa enenevä joukko lukiolaisia valitsee pitkän matematiikan ja heitä on Varsinais-Suomessa enemmän kuin esim. Pirkanmaalla. Silti Tampereella on laajaa DI-koulutusta. Turun Ammattikorkeakoulun jokaista aloittavaa opiskelijaa kohti oli 2,3 hakijaa. 

Onko hallituksen halu kuristaa Varsinais-Suomen – ja koko Suomen - talouskasvua vain lyhytnäköistä aluepolitiikkaa, jossa pidetään kiinni pääkaupunkiseudun ja Tampereen alueen saavutetuista eduista?

Miksi kustannusneutraaliin ja kasvua tukevaan DI-koulutukseen ei saada lupaa Turkuun?

-----
*Muokattu kirjoitusta 7.1.2019

Poistettu kirjoituksessa ollut lause, joka sisälsi väärää tilastotietoa:
"Aalto-yliopistossa hakijoita oli vähemmän kuin aloituspaikkoja, 0,8 hakijaa per aloittava opiskelija."

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Niin Ugin autotehtaalla kuin Turun telakallakin on historiassa ylä- ja alamäkensä eikä kukaan tunnu täysillä uskovan tilanteen pysyvyyteen. Tämä näkyy hyvin Ugissa jossa asukasluku ei juurikaan kasva vaikka väkeä rekrytoidaan tuhansittain, vaihtuvuus on niin'ikään suurta.

Jotain varsinaissuomalaista siinä on: ku ny mene hyvi niin kyl se koht siit tasottu.

Komppaan blogistia, pahinta on että pilaamme tämän itse tekemättömyydellämme.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

”Aalto-yliopistossa hakijoita oli vähemmän kuin aloituspaikkoja, 0,8 hakijaa per aloittava opiskelija.”

Tuskinpa nyt sentään.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015030219287344

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Mistähän näitä lukuja oikein otat? Aalto-yliopiston tekniikan alalle, josta tässä nyt puhutaan, haki 2017 yhteensä 6 951 hakijaa. Näistä 1 040 pääsi opiskelemaan.

Tuosta laskien jokaista paikkaa haki hitusen vajaa 7 henkilöä per opiskelupaikka.

Joten miten pääset seuraavaan: "Aalto-yliopistossa hakijoita oli vähemmän kuin aloituspaikkoja, 0,8 hakijaa per aloittava opiskelija."

Ei nyt kuulosta oikealta luvulta.

Käyttäjän Lauri-PekkaAlanko kuva
Lauri-Pekka Alanko

Tunnen useita töitä hakeneita Diplomi-insinöörejä ja pikkuyrityksiä jotka toimivat teollisuuden alihankkijoina ja monellakin tavalla mm. laivateollisuuden osaajana. Vaan kovin on ollut nirso vastaanotto siellä laivateollisudessa. Tekevät nyt sitten muita töitä.

Olen tehnyt markkinatutkimuksia ja tekniikan alan koulutussunnittelua laivateollisuuteen. Mikäli alan yritykset luulevat löytävän nopean ja tehokkaan osaavan nuoren näihin töihin, olkaa hyvä. Itse en viitsi myöskään metsästää näitä, kun ikäni koetaan rasitteeksi.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Koko polku OSAAVAKSI DI:ksi on liian helppo. Miksi ? Aikanaan perusinsinöörillä piti olla alaan liittyvää harjoittelua konepajalla 2 vuotta, samoin rakennusmestareiden. Siitä osa jatkoi DI:ksi. Ja, voin kokemuksesta sanoa, että tämä polku on oikea.

Sama pitäisi koskea SAFA- arkkitehtejä tai korjausrakentamisen arkkitehteja. Tällä alalla syntyy nyt sutta ja sekundaa, kun käytäntö on vain paperien pyörittämisessä huippuarvosanoin.

Minä halusin tulla koneinsinööriksi ja suoritin reippaasti nuo vaaditut harjoitteluajat; no sain hitsarin paperit, olin työkaluhioja ja viilarin apupoika sellutehtaan kaikissa montuissa, missä vain kaikki vaikeimmat paikat voivat löytyä.

Matka kuitenkin vaihtui kahden vaiheille voimistelun opettaja tai kaupallisuus. Kaupallisuus voitti.

Sen alan tiimoilta olen törmännyt osaaviin ja osaamattomiin insinööreihin. Eräs osaamattomuus maksoi paljon rahaa rakentamisessa omasta lompakosta, jossa insinööri ei osannut valvoa talon pohjatukimusta oikein. Piti palkata osaava rakennusmestari, jolloin päästiin päiväjärjestykseen.

Eli, mitä opimme tästä; mitään oikopolkua ei ole saada nopeasti osaavia insinöörejä millekään alalle

Toimituksen poiminnat