Pertti Vallittu

Toteutetaanko Suomessa ikäystävällistä politiikkaa?

Puutteet vanhusten hoidossa ovat viime aikoina saaneet paljon huomiota. Kyseessä ei ole vain Esperi Caren tapaus, vaan laajempi ongelma. Sote-palveluiden toteuttamisessa hinta on mennyt laadun edelle. Hoivapalvelujen omavalvonta ei ole toiminut, hoitajamitoitus on pielessä ja työvuorolistojen kaunistamiseksi on käytetty jopa haamuhoitajia. Tämä on johtanut vanhusten epäinhimilliseen kohteluun, kärsimykseen ja jopa potilasvahinkoihin. Paljastuneet vakavat puutteet ovat todella surullista kuultavaa. Voivottelun ja selittelyn sijaan poliittisten päättäjien tulee varmistaa, ettei sama meno jatku. Ikäystävällinen politiikka ei saa olla vain sanahelinää vaan tarvitaan konkreettisia tekoja tyhjien vaalilupausten sijaan. Vanhusten hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan lisää voimavaroja ja henkilökuntaa. Erilaiset ikäihmisten taloudelliset tukitoimet, 1000 uuden hoitajan palkkaaminen ja vanhusasiainvaltuutetun viran perustaminen ovat esimerkkejä konkreettisista poliittisista teoista vanhusten hyväksi.

Ikääntyneiden määrä kasvaa vuosi vuodelta niin määrällisesti kuin suhteellisesti. Samalla hyvin iäkkäiden määrä kasvaa. Suomeen tarvitaan ikäystävällistä politiikkaa, jossa tämä yhteiskunnan muutos huomioidaan. Ikäystävällisyys on ikääntyneiden kunnioittamista ja kohtelemista arvokkaina ja ainutlaatuisina yksilöinä. Samalla on myös ymmärrettävä, että ikäihmiset eivät ole yksi yhtenäinen joukko. Suuri osa vanhuksista on hyväkuntoisia ja toimeliaita. Aktiiviset eläkeläiset ovat osallistujia ja matkustajia ja käyttävät muun muassa viihdepalveluita entistä enemmän. Myöskään isovanhempien roolia lastenlasten kasvatuksen tukena ja perheiden turvaverkkona ei tule unohtaa. Ikäystävällisessä Suomessa ikääntynyt väestö viihtyy, osallistuu ja saa tarvitsemansa avun.

Koti on usein vanhukselle mieluisin ja paras paikka asua silloin, kun tarvittavat palvelut ja tuki tarjotaan kotiin. Jos tukea ei ole saatavissa, tai se on hinnoiteltu ikäihmisen ulottumattomiin, omasta kodista voi tulla turvaton ja pelottava paikka. Seuraavan eduskunnan tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia siitä, että pienituloisilla vanhuksilla on mahdollisuus saada riittävästi taloudellista tukea sekä konkreettista apua kotona pärjäämiseen. Ikäihmisten talouden turvaamiseksi kotipalvelujen asiakasmaksuja tulee kohtuullistaa ja toteuttaa yhteinen maksukatto lääke-, matka- ja ja palvelumaksujen omavastuille. Kotihoidon palveluissa tarvitaan myös aikaa inhimilliseen kohtaamiseen ja mahdollisuutta samojen tuttujen työntekijöiden pidempiaikaisiin asiakassuhteisiin.

Kun vanhus joutuu kuntonsa ja terveytensä vuoksi muuttamaan hoivayksikköön, hänen sosiaalisia suhteitaan pitää tukea. Suomalainen kummallisuus on, että ikänsä myötä- ja vastamäet yhdessä taivaltaneet pariskunnat erotetaan viimeisiksi elinvuosiksi. Pitäisikö vihkikaavakin muuttaa muotoon ”kunnes kuolema tai virkamies meidät erottaa”? Ei, vaan puolisoilla, jotka ovat yhtä aikaa palveluasumisen tai tehostetun palveluasumisen tarpeessa, tulee olla oikeus niin halutessaan asua yhdessä, vaikka heidän kuntonsa edellyttäisi eritasoista hoivan tarvetta. Hoivayksikössä asuvien vanhusten hoivan taso tulee varmistaa lakisääteisellä hoitajamitoituksella.

Monesti hoivayksikköön siirtyneiden vanhusten omaiset kokevat, että heidät sivuutetaan läheisten hoitoa koskevissa päätöksissä, ja salassapitosääntöihin vedoten kysymykset ja näkemykset sivuutetaan. Useat omaiset ovat hoitaneet vuosikausia läheisensä asioita ennen laitoshoitoa, joten heillä on läheisestään arvokasta tietoa. Heidät kannattaa siksi nähdä voimavarana ja heitä kannattaa kuunnella toteuttaessa hoitoa sekä tehdessä hoitopäätöksiä ja hoito- ja palvelusuunnitelmia silloin, kun se on ikääntyneen edun mukaista.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat